tag:blogger.com,1999:blog-72852511866993556632011-09-28T17:03:21.418-07:00Kulttuurin hyväksikäyttäjä, levy-yhtiöiden riistäjä ja yleinen pään aukojaEnigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.comBlogger201100tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-87352635704116525482011-02-22T11:27:00.001-08:002011-02-22T12:04:24.255-08:00YK:n <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeuksien_yleismaailmallinen_julistus">ihmisoikeuksien julistus</a> hyväksyttiin vuonna 1948. Maailmasodat olivat tuoreeltaan muistissa, kuten myös natsit keskistysleireineen. Vielä 60 vuotta myöhemmin ihmisoikeuksien julistus on validia tavaraa, johon viitataan laajalti ja jota ei virallisessa puheessa juuri kyseenalaisteta - siitäkin huolimatta, ettei näitä oikeuksia länsimaissakaan aina kunnioiteta. Esimerkiksi <a href="http://http://fi.wikipedia.org/wiki/Syytt%C3%B6myysolettama">artiklaan numero 11</a><span class="Apple-style-span" style="font-size: 13px; line-height: 19px; font-family: sans-serif; "> </span>on suhtauduttu varsin kevyesti niin Yhdysvaltain "terrorismin vastaisessa sodassa" kuin laajemmallekin levinneessä sodassa piratismia vastaan.<div><br /></div><div>Internet on muuttanut maailmaa, peruuttamattomasti ja parempaan suuntaan. Yhtä totuutta ei voi enää sanella valtiovalta, kirkko tai mikään muukaan instituutio. Puolueeton tieto on klikkauksen päässä jokaiselle, joka osaa sitä etsiä. Viimeistään Wikileaks on osoittanut, ettei valtaapitävien ole enää mahdollista pimittää asioita kansalaisiltaan. </div><div><br /></div><div>Kaikki eivät tästä kuitenkaan pidä. Kiina, Iran ja Pohjois-Korea eivät ole suinkaan ainoat maat, joissa hallitus haluaa sensuroida vapaan tiedonvälityksen verkossa - siihen syyllistyvät jatkuvasti myös ns. länsimaat. Lukuisat etujärjestöt, teollisuudenalat ja suuryritykset pyrkivät taloudelliset intressit mielessään puolestaan rajoittamaan lähinnä kulttuurin vapaata liikkuvuutta. Keppihevosina ovat Kiinassa "valtion turvallisuus", arabimaissa "taistelu länsimaiden rappeuttavaa arvomaailmaa vastaan", länsimaissa lähinnä "tekijänoikeudet" ja "lapsiporno". Päämäärä on kuitenkin kaikilla sama: taistella internetin vapautta vastaan, sulkea kansalaisilta heille avautunut tiedonvälityksen väylä.</div><div><br /></div><div>Olisiko siis aika päivittää ihmisoikeuksien julistusta ja lisätä sinne muutama internetiä koskeva pykälä? Itse kuulisin mielelläni YK:n ottavan kantaa myös internetin vapauteen. Jos minä saisin kirjoittaa oikeuksien julistuksen, se voisi kuulua näin:</div><div><br /></div><div>1. Jokaisella tulee olla oikeus päästä internetiin kohtuullista korvausta vastaan. </div><div><br /></div><div>2. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen internetissä. Sähköpostit ja sosiaalisessa mediassa ym. verkoissa tapahtuva yksityinen viestintä kuuluvat kirjesalaisuuden piiriin.</div><div><br /></div><div>3. Jokaisella on halutessaan oikeus pysytellä internetissä anonyymina. Jokaisella on oikeus hankkia tietoa, jakaa informaatiota ja tuottaa sisältöä halutessaan nimimerkin takaa.</div><div><br /></div><div>4. Jokainen on vastuussa ainoastaan omista teoistaan internetissä. Laajakaistaoperaattoria, internet-sivuston ylläpitäjää tai ketään muuta ns. välikättä ei voida pitää vastuullisena siitä, millaista sisältöä joku toinen tuottaa tai millaisia tiedostoja jakaa verkossa. Palvelun tarjoajaa tai sivuston ylläpitäjää ei voida velvoittaa säilyttämään asiakkaansa tietoja. Mikäli tiedot on säilytetty ja niitä on luovutettava eteenpäin, olkoon se mahdollista ainoastaan oikeuden määräyksellä vakavan rikoksen ollessa kyseessä.</div><div><br /></div><div>5. Internetiä ei tule ennakkosensuroida koskaan minkään instanssin toimesta. Valtio tai mikään muukaan instanssi ei voi määrätä, mitä internetissä saa tai ei saa olla. Laittomiin sisältöihin puututaan tapauskohtaisesti ja ne poistetaan jälkikäteen, mikäli tarvetta on. Internet on media kuten muutkin. Sivistyneissä valtioissa hallitus ei ole voinut ennakkosensuroida mediaa vuosikymmeniin. Saman tulee päteä verkkoon.</div><div><br /></div><div>6. Ketään ei voida rankaista siitä, millä sivuilla hän vierailee. Kuten reaalimaailmassa, myös internetissä jokaisella tulee olla vapaus liikkua missä haluaa. Kuten reaalimaailmassa yksityisalueet muodostavat poikkeuksen, myös internetissä poikkeuksen muodostavat yksityiset, suojatut sivustot, joille luvattomasta tunkeutumisesta voidaan rankaista.</div><div><br /></div><div>7. Jokaisella on oikeus linkittää ja jakaa linkkejä sivustoille esimerkiksi omilla sivuillaan, blogissaan tai sosiaalisessa mediassa. Linkittäjä ei ole vastuussa linkitetyn sivuston sisällöstä millään tavalla.</div><div><br /></div><div>8. Valtion tehtävä on suojella kansalaistensa internet-oikeuksia. Jos jokin taho pyrkii loukkaamaan näitä oikeuksia taloudellisten, poliittisten tai minkä tahansa muunlaisten intressien pohjalta, tulee tähän siihen suhtautua kuten muihinkin ihmisoikeuksien loukkauksiin.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-8735263570411652548?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-15802598823811400202010-12-09T04:59:00.000-08:002010-12-09T05:41:38.627-08:00Jos YLEn homoilta herätti kuumia tunteita puolin ja toisin, tuore pakkoruotsi-ilta herätti ennen kaikkea kysymyksen siitä, miten heikot argumentit ja fanaattisuus voivat muodostaa muurin, jonka läpi ei järjen ääni pääse vahingossakaan luikahtamaan. Homouden vastustajat perustavat kantansa Raamattuun - pakkoruotsifanaatikot puolestaan siihen näkemykseen, että suomenruotsalaiset vain ovat hieman parempia ihmisiä kuin muut.<div><br /></div><div>En silti osannut odottaa, että pakkoruotsin puolustajat muistuttaisivat keskustelussa lähinnä jonkinlaista kiihkomielistä lahkoa, joka kiljuu mantraansa vähätellen, ylimielisinä ja suu vaahdossa. Vastapuolen kysymyksiin ei vaivauduttu vastaamaan, vaan keskustelu oli jokseenkin tätä tasoa:</div><div><br /></div><div>- Kertoisitko, miksi juuri ruotsin pitää olla pakollinen kieli kaikilla koulutasoilla, kun mikään muu kieli ei sitä ole?</div><div>- Mulle ei ole koskaan ollut haittaa ruotsista! Mulle on ollut siitä pelkkää hyötyä!</div><div>- Näin varmasti on, mutta esimerkiksi Itä-Suomessa on paljon koululaisia, joille esimerkiksi venäjästä olisi enemmän hyötyä.</div><div>- Voihan ne ottaa sen venäjän ruotsin lisäksi! Kielet tukee toisiaan! Ruotsi ja venäjä on indoeurooppalaisia kieliä!</div><div>- Kai nyt kuitenkin ymmärrätte, että kaikkea ei voi mahduttaa lukujärjestykseen, joten eikö olisi parasta, että oppilas saisi vanhempiensa kanssa valita ne kielet, jotka kokee tarpeellisimmiksi?</div><div>- Asennevamma! Asennevamma! Asenne lähtee vanhemmista!</div><div><br /></div><div>Itselläni ei ole koskaan ollut mitään ruotsia vastaan. Peruskoulun päättötodistuksessa ruotsin arvosanani oli 10, lukiossa 9. Kirjoitin ruotsista eximian ja sain jopa ruotsin stipendin. Jos ruotsi ei olisi ollut pakollinen, olisin hyvinkin saattanut sen valita. Yksi isovanhemmistani on suomenruotsalainen ja käydessäni Ruotsissa puhun mielelläni ruotsia englannin sijaan. Minulla ei siis ole mitään ruotsia tai suomenruotsalaisia vastaan. En vain voi käsittää sitä ylimielisyyden, fanaattisuuden ja epä-älyllisyyden ilmapiiriä, joka pakkoruotsin puolustajien leirissä vallitsee.</div><div><br /></div><div>Pakkoruotsi-illassa kuultiin ainakin kymmenen kertaa väite, ettei ruotsin opiskelu sulje mitään pois. Ihan puhtaalla matematiikalla luulisi ymmärtävän, että kun viikossa on tunteja määrä X ja siitä vähennetään ruotsin tuntien määrä, saadaan vastaava aika ja resurssit opiskella jotain muuta. Mutta ei - pakkoruotsittajien mielestä ruotsin opiskelu on lomaksi laskettavaa aikaa, joka ei tunnu työltä eikä vie aikaa mistään. Ruotsin opetus ja opetusmateriaalit ovat myös ilmeisesti täysin ilmaisia, tai ei niitä ainakaan verorahoista kustanneta. Kuinka pahasti voi vieraantua todellisuudesta?</div><div><br /></div><div>Jopa pakkoruotsin kannattajat myönsivät, että englanti on ruotsia tärkeämpi kieli. Siihen he eivät suostuneet vastaamaan, miksi sitten ruotsin on oltava pakollista, kun edes englanti ei sitä ole - ellei vastaukseksi lasketa tokaisua, ettei englantia tarvitse opettaa, sitähän oppii telkkarista. Kun venäjää ehdotettiin itärajalle ruotsin vaihtoehdoksi, kuului vastaus, että "saattaahan sitä isona muuttaa vaikka Vaasaan". Varmuuden vuoksi pitää siis opettaa joka ainoalle oppilaalle kahdesta kielestä vähemmän tärkeä. Koska joku voi muuttaa Vaasaan. Hellurei.</div><div><br /></div><div>Kaikkein heikoin perustelu pakkoruotsin puolesta kuultiin kuitenkin heti aluksi: suomenruotsalaisten oikeus saada palvelua ruotsiksi. Ilmeiesti keskusteluijoiden päähän ei pälkähtänyt, että on meillä kaikilla myö oikeus terveydenhuoltoon, eikä sitä varten tarvitse kouluttaa koko ikäluokasta sairaanhoitajia. Typerryttävä ylimielisyys nousee esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun korkeassa asemassa olevat ihmiset naama perulukemilla väittävät, että <i>koko Suomen kansa</i> on koulutettava jonkinlaiseksi reservaatiksi ruotsinkielisten palvelemiseen.</div><div><br /></div><div>Ainoa järkevä kommentti pakkoruotsipuolelta kuultiin, kun eräs keskustelija mainitsi, että suomenkielinen enemmistöhän tästä asiasta lopulta päättää. Ja tottahan se on. Joka ainoa hallituspuolue kannattaa pakkoruotsia, eikä oppositiostakaan paljon soraääniä kuulu. Joten miksi me vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen äänestämme eduskuntaan porukan, jonka mielestä on järkevää politiikkaa käyttää miljoonia euroja, lukemattomia työtunteja ja valtavasti resursseja siihen, että survotaan valtavalle määrälle nuoria kurkusta alas kieli, jota he eivät halua, tarvitse eivätkä loppupeleissä edes opi?</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-1580259882381140020?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-69001770461740292442010-11-29T05:14:00.000-08:002010-11-29T05:48:59.080-08:00Kun rikoslakiin ehdotetaan muutosta, voidaan joko lisätä uusi kielto tai purkaa vanha. Periaatteessa molemmille on koko ajan tilausta: lait vanhenevat ja vanhat kiellot alkavat kulttuurin muuttuessa näyttää perusteettomilta (esim. homosuhteiden kielto). Toisaalta muutos tapahtuu myös toiseen suuntaan (raiskaus avioliitossa oli Suomessa laillista vielä vuonna 1994).<br /><br />Periaatteessa molemmissa on kyse samasta: lain ajanmukaistamisesta ja muokkaamisesta sopivammaksi nykypäivään. Yllättävää on se, miten eri tavoin näiden lakimuutosten ajamiseen<br />suhtaudutaan.<br /><br />Kun halutaan purkaa jokin kielto, yleinen reaktio on "sehän on laitonta" (miksi tästä muuten keskusteltaisiin?). Tähän suuntaan lakimuutokset - tai edes niiden ajaminen - tuntuvat olevan loputtoman hitaita prosesseja, joihin sekaantumalla harva poliitikko haluaa liata imagoaan. Se, että laittomasta tehtäisiin laillista, on jotain pöyristyttävän ennenkuulumatonta; parempi pitää kiellettynä varmuuden vuoksi.<br /><br />Sen sijaan toisin päin ei paljoa kysellä eikä ihmetellä; uusilla kielloilla ratsastetaan ylpeän avoimesti ja niitä myös paukutetaan eduskunnan äänestyksissä läpi. Tuntuu, että joka kansanedustajalla pitää olla ajettavanaan oma nimikkokielto, jonka saaminen lakiin on samppanjapullon avaamisen paikka.<br /><br />Älyttömimmänkään kiellon ehdottaminen ei juuri tunnu tahraavan poliittista kuvaa - joka kiellolle löytyy kannattajalle, ja mahdollisimman täynnä kieltoja oleva yhteiskunta tuntuu<br />olevan peräti tavoittelemisen arvoinen asia.<br /><br />Melko lyhyen ajan sisällä Suomessa on kielletty mm. seuraavaa:<br /><br />- Oman cd-levyn siirtäminen koneelle Linux-järjestelmää käyttäen ("tehokkaan" kopiosuojauksen kiertäminen)<br /><br />- Kannabiksen kotikasvatukseen sopivan kukkaruukun valmistamisen yritys<br /><br />- Kansalaisjärjestön nettisivuston parodioiminen<br /><br />- Sijaissynnyttäjän käyttäminen (esim. homopareilla tai lapsettomilla pareilla)<br /><br /><br />Kieltoa on haettu myös seuraaville:<br /><br />- Wicca-uskontoa sisältävien kirjojen myynti teini-ikäisille<br /><br />- Tupakoinnin näyttäminen elokuvissa<br /><br />- Dragonball Z -sarjakuvakirjojen myynti R-kioskeissa<br /><br />- Seksivälineiden myynti Citymarketissa<br /><br />- Anonyymi kirjoittaminen netissä<br /><br />- rasistista materiaalia sisältävälle sivustolle linkittäminen<br /><br /><br />Eikä muualla mene paremmin - Lähi-itään tai Pohjois-Koreaan ei todellakaan tarvitse mennä:<br /><br />- Porno, jossa mallilla on pienet rinnat (Australia)<br /><br />- Homoista puhuminen lapsille (Liettua)<br /><br />- Natsitervehdyksen tekeminen (Saksa, viiden vuoden vankeusrangaistuksen uhalla)<br /><br />- Näytellyt/piirretyt seksikohtaukset, joissa esiintyy alle 18-vuotiaita henkilöitä (Kanada)<br /><br />- Holokaustin "kieltäminen" (puoli Eurooppaa)<br /><br />- Turkkilaisuuden loukkaaminen (arvaa)<br /><br /><br />Ja ehdotettu on...<br /><br />- Alkoholin juominen alaikäisen nähden (Ruotsi)<br /><br />- Al Jazeera -kanavan näyttäminen tv:ssä (Tanska)<br /><br /><br />Ja valitettavasti listaa voisi jatkaa loputtomiin.<br /><br />Kummassa yhteiskunnassa haluat asua - sellaisessa, joka on lähtökohtaisesti vapaa ja vapautta rajoitetaan vain erittäin hyvin perusteluin jonkin asian ollessa selvä haitta tai uhka - vai sellaisessa, jossa kaikki on lähtökohtaisesti kiellettyä ja vapautta jaetaan armopaloina, mutta kieltoja tehdään jatkuvasti lisää "varmuuden vuoksi"?<br /><br />Loppupeleissä me päätämme.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-6900177046174029244?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-9032587297877639952010-11-03T05:22:00.000-07:002010-11-03T05:46:43.310-07:00Korvausvaatimukset ovat siinä mielessä jännittävä rangaistuksen muoto, että virallisesti sitä ei pidetä rangaistuksena ensinkään. Täten korvausvaatimuksia eivät myöskään koske esimerkiksi rikosoikeudellinen vastuuikäraja eivätkä tekijän tulot vaikuta niihin. Teoriassa siis jos Porvoon kirkon olisi tuikannut tuleen 8-vuotias lapsi leikeissään, olisi hänkin voinut saada miljoonien korvaukset ja elinikäisen velkavankeuden. Käytönnössä toki tällaisessa tapauksessa olisi asia jotenkin soviteltu.<br /><br />Koska korvausvaatimuksen idea on korvata kärsitty tappio eikä olla rangaistus tekijälle, ei myöskään tekijän tulotaso vaikuta. Rikoksissa, joissa menetyksiä ei voi suoranaisesti mitata rahassa (kuten henkirikokset ja seksuaalirikokset), on korvausvaatimusten taso asettunut sellaiseksi, että ne ovat tuntuvia, mutta kuitenkin maksettavissa - esimerkiksi raiskauksen kohdalla liikutaan yleensä tuhansissa tai kymmenissä tuhansissa.<br /><br />Raiskauksen uhrin mielestä korvaus on ehkä mitätön, mutta totuus on, että mikäli tekijästä halutaan saada irti ylipäätään mitään, on korvauksen oltava maksettavissa. Esimerkiksi miljardin euron korvaus on käytännössä nollan arvoinen - kukaan ei sellaista voisi maksaa, joten miksi maksaa edes osaa siitä? Kymppitonnin korvaukset voi pienituloinenkin lohkaista tuloistaan ja jatkaa vielä elämäänsä, mikä luonnollisesti motivoi maksamaan. Mikäli siis tekijältä halutaan saada maksimaalinen korvaus, pitää löytää isoin summa, joka on kuitenkin vielä maksettavissa. Muutoin tekijä vain syrjäytyy, hakeutuu pimeisiin töihin tai pois maasta - tai elää jatkossa sossun kautta. Lyhyesti: vaikka miljoonakorvaus raiskauksesta olisi kuinka "reilu", kymppitonnin korvaus on myös uhrin kannalta hyödyllisempi (ellei tekijä satu olemaan miljonääri).<br /><br />Tekijänoikeusrikosten kohdalla tämä on unohdettu. Viimeaikaisissa <a href="http://www.piraattipuolue.fi/ajankohtaista/lehdistoetiedotteet/556-jaelleen-mittavat-korvausvaatimukset-vertaisverkkopalvelun-yllaepitaejaelle">tapauksissa</a> summat ovat olleet niin suuria, etteivät "uhrit" tule luultavasti koskaan näkemään niistä senttiäkään. Tämä johtuu siitä, ettei tekijän rahoja oikeastaan edes haluta - hänen halutaan toimivan varoittavana esimerkkinä. Tekijänoikeuspuolen lobbaajien kannalta niinkin kirpaiseva korvaussumma kuin 20 000 euroa - jonka tekijä saattaisi ehkä jopa maksaa - on liian pieni. Ei siksi, ettei se riittäisi kattamaan "menetyksiä", vaan siksi, ettei se ole riittävä pelote. Kun tekijänoikeusrikoksesta on niin valtavan epätodennäköistä jäädä kiinni, täytyy panoksena olla vähintään koko elämän pilalle meneminen, että kukaan rajoittaisi sen perusteella toimimistaan. Jos Suomessa olisi käytössä kuolemantuomio, sitä luultavasti lobbattaisiin seuraavaksi.<br /><br />Liikennerikkomuksissa korvausasia on ratkaisu pakollisella liikennevakuutuksella. Jos ladakuski pistää lamborghinin rusinaksi, hänen varattomuutensa ei ole este isoillekaan korvauksille, sillä vakuutusyhtiö maksaa. Tässä olisikin liikeidea vakuutusyhtiöille: waretusvakuutus. Pari kymppiä kuussa vakuutusyhtiölle, niin maksamme mahdolliset korvausvaatimukset. Liikennevakuutuksen tapaan bonuksia voisi jakaa vaikka niille, jotka kryptaavat onnistuneesti yhteytensä. Vakuutusyhtiöt voittaisivat varmasti, sillä harva jää kiinni, mutta esimerkiksi DC-hubin ylläpitäjälle tämä voisi olla ihan järkeväkin hankinta.<br /><br />Tapiola, If ja Fennia, iskekää kiinni.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-903258729787763995?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-66817863110356670652010-10-14T08:23:00.000-07:002010-10-14T08:42:28.934-07:00Taas mennään. Viime aikojen <a href="http://www.piraattipuolue.fi/ajankohtaista/lehdistoetiedotteet/556-jaelleen-mittavat-korvausvaatimukset-vertaisverkkopalvelun-yllaepitaejaelle">piratismituomioiden</a> eettisestä puolesta on Piraattipuolue jo kirjoittanut hyvin, joten en lähde tarkemmin puimaan sitä, miten kansalaisten oikeustajun vastaisilla tuomioilla pilataan satunnaisten ihmisten elämä pelottelutarkoituksessa. Sen sijaan räikeään epäloogisuuteen on pakko puuttua, se kun jää usein vähemmälle huomiolle.<div><br /></div><div>Tuoreimmissa tapauksissa tuomittiin kummassakin verkon ylläpitäjä. Hän ei itse omistanut "laittomia kopioita", vaan tarjosi palvelun käyttäjille reitin ladata dataa toistensa koneilta. Siitä huolimatta tuomitun katsottiin syyllistyneen toimintaan, joka aiheutti "huomattavaa haittaa" asianomistajille. Koska hän ei toiminut ansiotarkoituksessa, piti juuri tätä sanamuotoa käyttää - muuten kyseessä ei olisi lain mukaan ollut rikos lainkaan. Näiden "huomattavien haittojen" toteen näyttämistä ei sen sijaan pidetty kovinkaan tärkeänä.</div><div><br /></div><div>Piratismia verrataan väsyttävän usein varkauteen ja yhtä väsyttävän usein vastapuoli joutuu selittämään, että kopion tekeminen ei ole varkautta, koska alkuperäinen kappale säilyy. Tähän vastataan puhumalla "tulon menetyksestä".</div><div><br /></div><div>Lyhyesti sanottuna varkaus on tapahtuma, jossa hyödykkeitä tai rahaa <i>siirtyy</i> yksilöltä toiselle alkuperäisomistajan tahdon vastaisesti. Sen sijaan piratismissa hyödykkeitä <i>ei siirry</i> (vaan kopioidaan) ja - tässä tulee asian ydin - myöskään rahaa <i>ei siirry,</i> vaikka sitä tekijäpuolen mukaan pitäisi siirtyä. Toisin sanoen tekijänoikeusrikos on rikos, jossa rangaistaan ostamattomuudesta, siitä, että jotain <i>ei tee</i>.</div><div><br /></div><div>Tässä mielessä tekijänoikeusrikos on ainutlaatuinen. Keskimäärin ihmisillä katsotaan olevan oikeus jättää mikä tahansa hyödyke hyllyyn. Tässä tapauksessa ei. Koko nettipiratismin kriminalisointi perustuu siihen, että "luovan työn on kannatettava". Lataaminen ei sinänsä vahingoita ketään (edes antipiraattien mielestä) - ostamattomuus vahingoittaa. Toisin sanoen myös tuoreissa oikeusjutuissa annettiin tuomio siitä, että verkon ylläpitäjä oikeuden näkemyksen mukaan <i>kannusti olemaan ostamatta</i>.</div><div><br /></div><div>Mikäli ostamattomuus - tai jopa siihen yllyttäminen - on vankeusrangaistuksen ja elinikäisen velkavankeuden uhalla kriminalisoitu, luulisi siihen vaadittavan edes jonkinlaisia todisteita. Kuinka monen palvelun käyttäjän kohdalla ostamattomuus johtui palvelusta? Olisiko sittenkin todennäköistä, että he olisivat palvelun puuttuessa ladanneet jostain muualta? Tai jättäneet kokonaan hankkimatta? Eikö tällaisen tutkimuksen tekeminen olisi täysin oleellista, jotta saataisiin selville aiheutetun haitan todellinen määrä?</div><div><br /></div><div>Ilmeisesti ei. Ostamattomuusrikoksissa todistustaakka on yksin syytetyllä. Oletus on aina se, että jokainen lataaja olisi ostanut ja useaan kertaan. Kun koko rikoksessa on kyse siitä, että mitään <i>ei tapahtunut</i>, ollaan sen verran villeissä sfääreissä, ettei logiikalla taida olla asiassa enää juurikaan merkitystä.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-6681786311035667065?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-35374002549878329482010-10-02T02:32:00.000-07:002010-10-02T02:58:16.731-07:00Edustuksellisen demokratian heikkouksia on se, että yksittäisen kansanedustajan on vaikea nousta typerääkään lakiehdotusta vastaan, mikäli se on imagolle haitallinen. Hyvänä esimerkkinä toimii Australia, jossa on saatu kiellettyä mm. porno, jossa esiintyy pienirintaisia naisia, koska kukaan ei "kehtaa" erikseen nousta vastustamaan tämänkaltaista kieltoa. Fanaatikot saavat riehua rauhassa, koska oma poliittinen ura tulee kaikilla ensin.<div><br /></div><div>Nyt ollaan Suomessa samassa tilanteessa. Yli sata kansanedustajaa on jo allekirjoittanut lakialoitteen, jossa halutaan sensuroida "alkoholin mielikuvamainonta". Sensuurin läpiviemiseksi heilutetaan tietysti lapsikorttia - koska siiderimainoksessa on iloisia ihmisiä, nuoret luulevat, että juominen on hauskaa. Siiderimainoksessa saisi siis olla vain alkoholiprosentti ja hinta - silloin nuoret luulisivat, että juominen on tylsää eivätkä joisi. Rautaista logiikkaa.</div><div><br /></div><div>Alkoholin mielikuvamainonnan sensuuri tuo mieleen aiemmin kaavaillun tupakkalain, jossa tupakointia ei olisi saanut näyttää edes elokuvissa. Nytkään kyse ei ole vain "astetta enemmän nostetta" -mainoksen katoamisesta tv:stä. </div><div><br /></div><div>Mikäli uusi sensuurilaki menee läpi, Alkon myyjä ei saisi enää esimerkiksi suositella, mikä valkoviini sopii tietyn kalaruoan kanssa. Olutravintola ei saisi esitellä pohja- ja pintahiivaisia tsekkiläisiä lagereita. Lain rajoilla häilyisivät mm. viiniblogin pitäminen, festarikansan kuvaaminen ja "nautin mielelläni lasillisen brandya parvekkeella kesäiltana" -tyyppisen lausunnon julkinen antaminen. Mikä on mielikuvamainontaa, mikä ei? Sananvapaus on taas heikoissa kantimissa.</div><div><br /></div><div>Kun alkoholikulttuuri saksitaan pois, jäljelle jää vain sieluton dokaus. Hintakilpailu ohittaa brändeillä ja mielikuvilla kilpailemisen. Jää vain kysymys halvimmista känneistä. Tämä kai on sitten se kuva, joka alkoholinkäytöstä halutaan nuorille antaa (puhumattakaan siitä, että "nuorten alkoholinkäyttö" on aina mustavalkoinen asia, jossa ei harmaan sävyjä näy: ihan kuin nuorissa ei olisi erilaisia kuluttajia ihan kuin aikuisissakin. Luin tilaston, jossa oltiin huolestuneita siitä, että puolet 16-vuotiaista nauttii muutaman alkoholiannoksen kerran kuussa. Kuinka moni aikuinen juo näin vähän?).</div><div><br /></div><div>Alkoholin mielikuvamainnon kielto on taas yksi tehoton sensuurilaki, jolla muutama poliitikko haluaa kiillottaa omaa poliittista kuvaansa sananvapauden kustannuksella. Imagosyistä muut pysyvät hiljaa. Joskus suora demokratia olisi paikallaan.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-3537400254987832948?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-19948290512219640832010-09-27T08:10:00.000-07:002010-09-27T08:38:48.610-07:00Kesällä chat-huoneet nousivat jälleen puheenaiheeksi, kun kävi ilmi, että alaikäinenkin löytää niistä seksiseuraa, jos vain aktiivisesti hakee. Asiaa oli "tutkinut" toimittaja, joka oli mennyt suomi24:n seksiaiheisiin chat-huoneisiin ja esiintynyt 12-15-vuotiaina tyttöinä. Tarpeeksi etsittyään oli toimittaja löytänyt muutamia miehiä, joita "tytön" ikä ei ollut haitannut, ja onnistunut sopimaan näiden kanssa jopa tapaamisia.<div><br /></div><div>Jutun pointti oli ilmeisesti osoittaa jälleen kerran, että chat-huoneet ovat pedofiilien pornoluolia, jotka pitää ottaa poliisin aktiiviseen valvontaan. Jutusta innostuneina joukko äitejä erään toisen lehden keskustelupalstalla päätti lähteä omalle ristiretkelleen. He kehittivät omat Lolita-minänsä ja syöksyivät yksissä tuumin samaiseen chattiin miehiä kiusaamaan. Saatuaan yhdenkin ressukan kiinnostumaan he vertailivat kilpaa saaliitaan "yksi kaikkien ja kaikki lasten puolesta" -hengessä.</div><div><br /></div><div>Lisää vettä myllyyn takoi Iltalehti, joka julisti kissan kokoisin otsikoin, miten toimittajan tapaaman "pedofiilit" pääsivät kuin koira veräjästä - he kun eivät olleet tehneet rikosta! Lukijoiden mielestä tämä oli suuri vääryys, ainakin kyseisen lehden keskustelufoorumin perusteella.</div><div><br /></div><div>Kehottaisin kuitenkin roolileikeistä riemastuneita mammoja pohtimaan asiaa myös toiselta kannalta:</div><div><br /></div><div>Kuinka moni 13-vuotias menee chat-huoneeseen viettelemään keski-ikäisiä miehiä? Vastausta pohtiessa voi vaikka muistella, oliko itse tuon ikäisenä valtavan kiinnostunut pääsemään sänkyyn jonkun limaisen Penan kanssa. Eiköhän kuitenkin ole niin, että todellisissa hyväksikäyttötapauksissa nimenomaan hyväksikäyttäjä on se aktiivinen osapuoli. Yleensä kyseessä on auktoriteettiasemassa oleva aikuinen, kuten opettaja, sukulainen tai oma vanhempi. Toki muutama namusetä on netinkin kautta päässyt kontaktiin nuorten kanssa, mutta käytännössä aina esiintymällä itsekin teininä.</div><div><br /></div><div>Nyt kuitenkin Jorma 50-vee istuskelee seksi-chatissa ja tappaa aikaa juttelemalla tuhmia Marjaanan 40-vee kanssa, kun äkkiä Jenna 14-vee alkaa osoittaa häntä kohtaan suunnatonta kiinnostusta. "Mä oon vielä neitsyt, ei kai haittaa", Jenna flirttailee ja Jormalla menee pasmat sekaisin. Jorma alkaa miettiä: 14-vuotias on kyllä tosi nuori... ei taida olla laillistakaan. Mutta tämä tuntuu oikeasti haluvan... "Ei mua haittaa, jos oot söpö", Jenna yllyttää. Lopulta Jorma myöntyy vähän puhelemaan tuhmia Jennan kanssa.</div><div><br /></div><div>Jenna on tietysti oikeasti kotiäitiyteen tympääntynyt Anu 35-vee, jonka tarkoituksena on pelotella Jormaa poliisilla, ip-osoitteen tallennuksilla ja pedofiilitutkinnoilla, mutta Jorma ehtiikin lähteä chatista ensin. Päällimmäisenä hänen mieleensä jää ajatus: "kyllä noi 14-vuotiaatkin näköjään voi olla kiinnostuneita meikäläisestä. Ehkä pitäisikin ottaa lähempää kontaktia...".</div><div><br /></div><div>"Pedofiileja" netissä saalistavat eivät ehkä ymmärrä, että rikos sittenkin tapahtuu: nimittäin <i>alaikäisen hyväksikäyttöön yllyttäminen</i>. Kylvämällä nettiin legendaa keski-ikäisiä miehiä saalistavista teininymfomaaneista he tekevät hallaa omallekin asialleen. Puhumattakaan siitä, onko ylipäätään eettistä yrittää saada mahdollisimman moni mies, joka ei ehkä muuten olisi ollenkaan kiinnostunut teini-ikäisistä, manipuloitua johonkin periaatteessa rikolliseen (keskustelu teininä esiintyvän kanssa nyt ei onneksi ole vielä laitonta).</div><div><br /></div><div>Keskusteltuaan muutaman "teinin" kanssa voi joku seuraavaksi yrittää ottaa kontaktia oikeaan teiniin. Luultavasti vasta tämä palauttaa hänet maan pinnalle ja paljastaa, että ne aiemmat Jennat ja Riikat oli oikeasti mun sairas mutsi ja sen vielä sairaammat kaverit.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-1994829051221964083?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-30860712448566675812010-09-24T00:58:00.000-07:002010-09-24T01:36:03.486-07:00Nettisisältöjen maksullisuus puhuttaa tällä hetkellä media-alaa. Monet lehdet ovat huomanneet, että sisältöjen siirryttyä nettiin printtilehtien levikit ovat kääntyneet hitaasti laskuun (vaikka Suomi on yhä Euroopan ykkösmaita sanomalehtien tilaajamäärissä), eivätkä nettisivustojen mainostulot paikkaa kokonaan menetettyjä tilaajia.<br /><br />Tämä on normaalia kehitystä: uusi media korvaa ainakin osittain vanhan. Tämä ei johdu siitä, että ennen uskolliset lukijat lakkauttaisivat tilauksensa ja siirtyisivät nettiin, vaan siitä, että luonnollisen poistuman kautta katoaville tilaajille ei löydy kompensaatiota, kun nuorempi polvi kasvaa lukemaan uutisensa netistä.<br /><br />Uusimmassa <a href="http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2010/15/artikkelit/pienia-puroja/">Journalistissa</a> kehityksestä ollaan huolissaan. Media-alan johtoporras vannoo yksissä tuumin maksullisen nettisisällön nimiin. Kaikki haluavat siirtää sivustonsa maksun taakse; ongelma on vain se, että jos kaikki muut eivät toimi samoin, maksullinen sisältö jää ilmaisen jalkoihin. Mm. Keskisuomalainen-konsernin kehitysjohtaja <b>Tapio Moisio </b>vaatii "yhteisiä pelisääntöjä"alalle. "Jos koko ala ei lähde mukaan, emme saa millään kuluttajia käyttämään palveluja", Moisio julistaa.<br /><br />Tällaiselle toiminnalle on nimikin. Sitä kutsutaan kartelliksi.<br /><br />Ideaalisessa markkinataloudessa tuote syntyy vastaamaan kuluttajan tarvetta. Kysyntää luo tarjonnan, ja tarjoajat kilpailevat hinnalla, kunnes se asettuu arvoon, jossa tuotteen tekeminen on vielä kannattavaa, mutta merkittävästi edullisempia vaihtoehtoja ei ole. Toki tarjoajat kilpailevat hinnan lisäksi mm. brändillä, mutta yleensä halvimman vaihtoehdon tarjoajalla on aina jonkinlainen etu puolellaan.<br /><br />Mikäli markkinat kuitenkin ovat sellaiset, joille uuden toimijan on vaikea tulla, voivat tarjoajat sopia keskenään kartellista; jos kukaan ei kilpaile hinnalla, voidaan hinnat pitää korkealla yhteisellä sopimuksella. Tällöin tuotteen pitää myös olla sellainen, ettei sen kulutus riipu hinnasta. Yksi esimerkki ovat autokatsastamot: laki velvoittaa katsastuttamaan auton vuosittain, mutta katsastamot määräävät hinnan. Mikäli katsastamot sopivat keskenään, että hinnalla ei kilpailla, kaikki voittajat. Paitsi tietysti kuluttaja, joka häviää. Ainoa keino suitsia tämän tyyppistä toimintaa on uusi laki, joka kieltää kartellit.<br /><br />Nyt Moisio kumppaneineen ehdottaa kartellia nettilehtiin. Kuluttajan onneksi se ei tule toimimaan. Vaikka kaikki suuret mediat siirtäisivät yksissä tuumin sisältönsä maksun taakse, jokin pienempi toimija vain ottaa niiden paikan. Sitä paitsi kaikilla toimijoilla ei ole mitään syytä maksullistaa sisältöjään, sillä kaikilla ei ole printtilehteä itsensä kilpailijana (mm. mtv3.fi) .<br /><br />Esimerkkitapaus ajattelun virheellisyydestä löytyy melko läheltä: Britannian ykköslehti The Times siirsi nettisisältönsä maksun taakse ja menetti 90 % lukijoistaan.<br /><br />Ajattelutapa on samalla tavalla väärä kuin viihdeteollisuudella nettipiratismin kanssa: lähtökohdan pitäisi olla kuluttajan tarve ja siihen vastaaminen, ei "tässä on tuotteemme ja nyt pakotamme sinut maksamaan siitä". Jos mediatalot eivät halua menettää printtilehtien lukijoita, heidän on tehtävä parempaa lehteä. Jos halutaan luoda maksullisia nettisisältöjä, on tehtävä sellaista, mitä ei muualta saa. Esimerkiksi Kauppalehti on luonut toimivan, helppokäyttöisen, maksullisen pörssikurssipalvelun, joka myy.<br /><br />"Maksuton verkkosisältö on ollut suuri virhe", mediamogulit julistavat Journalistissa yhteen ääneen. Kommentti on jokseenkin koominen - aivan kuin he olisivat keksineet maksuttoman verkkosisällön ja mikäli he olisivat pysyneet hiljaa, ilmaisia uutispalveluja ei olisi koskaan syntynyt. Väärin - ne olisivat tulleet joka tapauksessa, ja kelkasta jättäytyminen se vasta virhe olisi ollut.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-3086071244856667581?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-1861341517518907032010-09-19T23:30:00.001-07:002010-09-20T04:43:40.368-07:00Lähes vuosi on vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta näin Ruotsin vaalien jälkimainingeissa ja Suomen vaaleja odotellessa on hyvä palata tärkeän asian pariin.<br /><br />EU-vaaleissa loistanut Ruotsin Piraattipuolue ei toistanut menestystään parlamenttivaaleissa. Masentua tästä ei pidä, sillä uusia vaaleja tulee ja euroedustus on piraattiaatteen kannalta ehkä kansallista parlamenttiedustusta tärkeämpääkin. Ilmiön syitä on silti hyvä pohtia.<br /><br />Ruotsin vaalien kiistattomaksi voittajaksi nousi Ruotsidemokraatit-niminen puolue, joka tuli eduskunnan ulkopuolelta ja ylitti ensi yrittämällä neljän prosentin äänikynnyksen. Mikä vielä tärkeämpää, puolue nousi ns. vaa'ankieliasemaan, vieden molemmilta suurilta liittoumilta yksinkertaisen enemmistön. Ruotsin vaaleilla on taipumus heijastua myös Suomen vaaleihin, mutta ilman niitäkin on mediaa seuraamalla selvä, että maahanmuuttokysymys tulee nousemaan ratkaisevaksi kysymykseksi täälläkin.<br /><br />Vievätkö Perussuomalaiset (tai Ruotsidemokraatit) sitten ääniä Piraateilta? Ensiksi tuntuu, että kohderyhmät ovat täysin erilaisia; Piraatteja äänestävät pitkälti liberaalit nuoret, kun taas oikeistopopulistien kannattajaryhmä on koostuu konservatiivisista keski-ikäisistä. Mutta on näiden puolueiden kannattajilla jotain yhteistäkin: kyllästyminen vaalirahasotkuissa ryvettyneisiin, kansan mielipidettä huonosti kuunteleviin ja suoraa demokratiaa karttaviin suuriin puolueisiin.<br /><br />Jos siis aiot äänestää isojen puolueiden ulkopuolelta, miksi valita Piraatit ennen persuja? Tässä muutama syy.<br /><br />1) Perussuomalaiset eivät voi lopultakaan vaikuttaa paljoa maahanmuuttajien määrään. Kiintiöpakolaisten määrä on säädetty YK:ssa, josta Suomi ei ole eroamassa. Rikollistaustaistenkin maahanmuuttajien karkottamisen maahan, jonka olosuhteet ovat huomattavan vaaralliset (mm Somalia) estää perustuslaki. Juuri nämä asiat ovat kuitenkin ne, joiden muuttumisen toivossa monet Persuja äänestävät.<br /><br />Piraateilla ei ole yhtenäistä kantaa maahanmuuttoon, mutta ehdottomasti he kannattavat keskustelun avoimuutta ja sananvapautta sekä vastustavat mm. lakiehdotusta, joka kriminalisoisi linkittämisen rasistisille sivuille. Nimenomaan avoin keskustelu ja kaikkien kantojen pääseminen siihen mukaan on se, mikä avaisi maahanmuuttokysymyksen solmuja.<br /><br />2) Perussuomalaiset eivät ole sananvapauden asialla. Vaikka Jussi Halla-Aho nostettiin (sinänsä typerän) jumalanpilkkatuomionsa ansiosta jonkinlaiseksi sananvapauden marttyyriksi, on hän itse kunnostautunut aivan samalla tavalla yrittäessään haastaa mm. Yleä oikeuteen "rotutohtori" -nimittelystä. Perussuomalaiset yrittivät lisäksi haastaa oikeuteen Vihreiden kansanedustajaa, joka radiohaastattelussa toivoi Persujen häviävän puoluekartalta (kyseessä oli Persujen mukaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan). Lisäksi Timo Soini on Helsingin Sanomissa paljastanut kannattavansa mm. ulkomaisten uhkapelisivustojen ja tekijänoikeuksia rikkovien sivustojen sensuuria netistä.<br /><br />Piraatit kannattavat sananvapautta kaikille. Pidemmän päälle tämä on ainoa kestävä politiikka.<br /><br />3) Ääni Persuille ei ole protestiääni. Persut on nähty ja kuultu, he ovat olleet eduskunnassa jo useamman kauden. Ääni Piraateille on ääni muutoksen puolesta.<br /><br />Valitse, ketä äänestät.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-186134151751890703?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-8093481388743051612009-10-02T04:27:00.000-07:002009-10-02T06:37:24.484-07:00<p>Ärsyttääkö jokin mielipide? Tunnetko itsesi loukatuksi? Ei hätää. Sensuurikoneisto pyörii, kunhan osaat vetää oikeista naruista. Näin teki Pelastaa lapset ry, joka keksi tarkoitusperiinsä täydellisesti sopivan väylän, kun sen toimintaa ikävästi kyseenalaistava ja vieläpä ilkeästi parodioiva Pelastakaa pedofiilit -sivusto ilmestyi internetiin. Koska edes lastensuojelujärjestöjen kritisointia ei (vielä) ole kielletty laissa, piti käyttöön olla moneen venyvä ja aina yhtä sopeutumiskykyinen tekijänoikeuslaki. Ja sehän puri.</p><p>Pelastakaa lapset ry:n mukaan Matti Nikin parodiasivusto rikkoo heidän <em>tekijänoikeuttaan</em> ja tulee täten sensuroida. Lisäksi heille pitää maksaa korvauksia heidän kokemistaan kärsimyksistä.</p><p>Mutta palataanpa vielä tekijänoikeuteen, tuohon kuningatar Annen aikoinaan lanseeraamaan monopoliin, jonka tarkoitus oli antaa taiteilijalle mahdollisuus hyötyä teoksestaan taloudellisesti sekä saada nimensä näkyviin teosta lainattaessa. Nykyinenkin tekijänoikeuslainsäädäntö perustuu tekijän toimeentulon suojelemiseen ja siihen, ettei teosta käytetä ilman hänen lupaansa. Sen sijaan teoksen parodiointia ei kielletä - itse asiassa <a href="http://www.avoin.helsinki.fi/Kurssit/vieSaan/tekl/tekl1.asp">lakitekstissä</a> sanotaan suoraan näin: "Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen."</p><p>Laki ei ilmeisesti oikein sellaisenaan käynyt, mutta oli se silti paras tapa hyökätä ärsyttävää parodiaa vastaan. Ensin piti kuitenkin selvittää monta mutkaa. Ensinnäkin, oliko <a href="http://web.archive.org/web/20061207122449/www.pelastakaalapset.fi/nettivihje/nettivihje.php">nettivihje-sivusto</a> teos ensinkään? Olipa hyvinkin, päätti oikeus. <a href="http://asuka.fi/u/jpaalija/tmp/nikki/1518_001_tuomio.pdf">Perustelujen</a> mukaan teosraja ylittyi, sillä "se sisältää itsenäisesti luotua tekstiä" (onko muunkinlaista? Jumalan luomaa?), siinä "on käytetty värejä" (oho!) ja "sivusto sisältää kaavion". Laissa tekijänoikeuden todetaan koskevan "kirjallista tai taiteellista" teosta, joten jo edellä mainittu on melkoisen luovaa laintulkintaa.</p><p>Hyvä on, nettisivusto on siis teos. Mutta entä kun teosta nyt kuitenkin saa lain mukaan parodioida? Muuten laittomiksi muuttuisivat äkkiä niin Voima-lehden vastamainokset, Loru Sorbusten Herrasta kuin koko Mel Brooksin tuotantokin. </p><p>Onneksi käräjäoikeudella oli oma tulkintansa asiaan: Nikin parodia oli "epäonnistunut", joten sitä "ei voi pitää parodiana". Täten laki on kauniisti kierretty, ja yhtäkkiä kyseessä onkin tekijänoikeusrikos. Erikseen vielä mainitaan, että sivuilla on käytetty logoa, joka on "sekoitettavissa Pelastakaa Lapset ry:n logoon", huolimatta siitä, että alkuperäisessä logossa on kuvattu käsiään heiluttava ihmishahmo ja parodiassa kaksi ihmishahmoa harrastamassa suuseksiä. Hyi, ällöä! Tekijänoikeusrikos!</p><p>Tällä ennakkotapauksella käräjäoikeus on antanut seuraavan kannanoton: Kritisointi parodian keinoin on sallittua vain, jos parodia on tarpeeksi hyvä. Sen, onko parodia hyvä, päättää oikeusistuin. Mikäli laatuvaatimukset eivät täyty, on seurauksena huomattavia taloudellisia tappiota. Harkitse siis tarkkaan, ennen kuin ryhdyt tämänkaltaiseen toimintaan.</p><p>Sananvapaus, r.i.p.</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-809348138874305161?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-43521573149774555812009-09-10T08:32:00.000-07:002009-09-10T09:18:37.179-07:00<p>Moni ei tiennyt, että Pohjois-Dakotassa on <a href="http://www.dumblaws.com/laws/united-states/north-dakota">laitonta</a> nukkua kengät jalassa. Tälle riemastuttavalle faktalle naureskellassa helposti unohtaa, että Suomenkin laista löytyy pykäliä, jotka olisivat suorastaan hykerryttäviä, ellei niitä aina välillä pantaisi toteen. Ottamatta juurikaan kantaa viime aikoina julkisuutta saaneeseen <a href="http://www.effi.org/julkaisut/tiedotteet/lehdistotiedote-2009-03-30.html">tapaukseen</a> täytyy taas kerran todeta, että pykälä nimeltä uskonrauhan rikkominen on kaikessa älyttömyydessään vieläkin voimissaan.</p><p>"Uskonrauhan rikkomista" (ah näitä poliittisen korrektiuden aikoja) kutsuttiin vanhoina hyvin aikoina reilusti Jumalan pilkkaamiseksi. Jumalanpilkan kritisointi puolestaan juontaa juurensa ajoilta, jolloin pidettiin mahdollisena, että Jumala saattaisi kostaa moisen koko kylälle vaikkapa reippaalla salamaniskulla tai tulvalla. </p><p>Viimeksi pykälää tarkistettiin vuonna 1999. Siihen mennessä moni oli huomauttanut, että mikäli kaikkivaltias tosiaan oli olemassa, häntä tuskin tarvitsisi Suomen lainsäädännöllä suojella *ttuilulta. Kristityt kuitenkin älähtivät ajatuksesta, että tämä heille niin kovin rakas pykälä laista poistettaisiin, ja jonkinnäköiseksi kompromissiksi luotiin uusi, mielenkiintoinen termi: uskonrauha. Uuden pykälän mukaan henkilö, joka "julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä" syyllistyy tämän rauhan rikkomiseen. Enimmäisrangaistus on kuusi kuukautta vankeutta.</p><p>Uskonrauha on siitä mielenkiintoinen asia, että sitä nauttii ainoastaan "rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan" jäsen. Tällaisia <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_rekisteröidyistä_uskonnollisista_yhdyskunnista">yhdyskuntia</a> on Suomessa lähes kolmesataa, pienimimissä on jäseniä alle 20. Yhteensä näihin yhteisöihin kuuluu Suomessa 66 800 jäsentä. Näiden lisäksi uskonrauha on taattu evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäsenille. Muilla ei uskonrauhaa ole - heidän arvojaan ja pyhinä pitämiään arvoja tai henkilöitä saa laillisesti pilkata, vaikka sitten "loukkaamistarkoituksessa".</p><p>Uskonrauhan rikkomisen ei tarvitse kohdistua kehenkään tiettyyn henkilöön; riittää, että pilkkaa julkisesti asiaa, jota tietyn statuksen hankkinut, vaikka sitten vain kahdenkymmenen henkilön yhteisö "pitää pyhänä". Tästä närkästyneiden mieliksi lakiin on kirjattu, että uskontoa saa toki kritisoida, kunhan sen tekee "asiallisesti". Kuka tuon asiallisuuden sitten määrittelee, sitä ei meille kerrota. Laki laittaa paitsi eri elämänkatsomukset täysin eriarvoiseen asemaan, liikkuu myös huomattavan vaarallisilla vesillä sananvapauden kannalta. </p><p>Uskonnot ovat kollektiivista uskoa yliluonnolliseen ja uskonnolliset yhdistykset huomattavia yhteiskunnallisia toimijoita, valtionkirkosta puhumattakaan. Ei riitä, että näitä abstraktioita ja uskomuksia saa kritioisoida asiallisesti. Niitä pitää olla oikeus myös pilkata ja asettaa naurunalaiseksi. Keskustelua uskonnoista ei voi suitsia lain määräämin asiallisuuden vaatimuksin, kuten ei poliittistakaan keskustelua. Kaikessa julkisessa dialogissa joku välillä kiihtyy, joku käyttää asiattomia ilmaisuja, joku menettää hermonsa ja joku loukkaantuu. </p><p>Australiassa tehtiin jokunen vuosi sitten kartoitus maan uskonnollisista yhteisöistä. Yllättävän suureksi nousi jediuskonto. Aivan oikein, Star Warsista filosofiansa ammentava ryhmä, joka jäsenmäärällään hakkaisi valtaosan Suomen rekisteröidyistä uskonnollisista yhteisöistä. Mikäli sama ilmiö nostaisi suosiotaan Suomessa, olisi laki äkkiä kieltänyt Darth Vaderin pilkkaamisen. Toivottavasti tämä nähdään. Siinä jäisin Pohjois-Dakotakin kirkkaasti kakkoseksi.</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-4352157314977455581?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-87569497592155893622009-08-08T02:54:00.000-07:002009-08-08T03:42:50.155-07:00<p>Viimeisin Helsingin Sanomien Nyt-viikkoliite (7.8.2009) esitteli vuolaasti kehuvassa henkilöjutussaan 24-vuotiaan suomalaistuottajan, joka oli opetellut konemusiikin tekemistä ja miksaamista jo teini-iässä hankkimillaan studio-ohjelmilla. Juttu ylisti nuoren tuottajan innovatiivisuutta, oma-aloitteisuutta ja lahjakkuutta - mies oli päässyt Yhdysvaltain listalla korkeammalle kuin HIM tai Nightwish ja jutussa ennakoitiin lahjakkuuden tuottavan biisejä pian Rihannalle tai Britneylle. Kun suomalainen menestyy, se on aina hehkutuksen paikka.</p><p>"Nuorekkaat" julkaisut, jollaiseksi Nyt-liitekin on profiloitunut, esittelevät mielellään nuoria musiikkialan lahjakkuuksia. Moderneja artisteja ovat usein juuri tuottajat, miksaajat ja dj:t, joista on tullut uusia supertähtiä laulajien, soittajien ja säveltäjien rinnalle. </p><p>Sitä Hesari ei kuitenkaan hehkutukseltaan huomaa, että Suomea maailmankartalle vievät modernit musiikkialan lahjakkuudet ammentavat taiteensa suoraan piratismista, jonka vastaiseen missioon Sanoma-korporaatio on valjastanut pää-äänenkannattajansa. On kerta kaikkiaan hupaisaa, miten samalla sivulla kolumnissa nimitellään "piraatteja" itsekeskeisiksi teinipojiksi, jotka haluavat vaan saada kaiken ilmaiseksi, kun vieressä on iso juttu Girl Talkista tai muusta remix-tähdestä, jonka suosio on pyyhkäissyt taas uuden mantereen yli. </p><p>Jos nuori tuottajanalku lataa itselleen studio-ohjelman, johon hänellä ei koskaan olisi varaa, hän on rikollinen. Kun hän harjoittelee remixaamista yhdistelemällä Jay-Z:ta ja Radioheadia ja laittaa aloittelevat työnsä Youtubeen kommentoitaviksi, hän on varas, joka ryöstää toisten musiikin. Kun hän kehittyy, tekee ensimmäiset pitkäsoittonsa ja jakaa niitä kotisivuillaan, hänet tulee sensuroida. Mutta kun hänet lahjakkuutensa tunnustetaan kansainvälisesti ja nimekäs rap-artisti kiinnostuu hänestä, hän on äkkiä kansallissankari. Menestys pyhittää keinot.</p><p>Mikäli Helsingin Sanomat haluaa jatkaa piratismin suhteen valitsemallaan linjalla, olisi loogisesti kestävämpää pitää se linja. Mikäli nimitätte rikollisiksi yksittäisiä suomalaisnuoria, jotka lataavat musiikkia vertaisverkkojen kautta, ottakaa mukaan myös menestyvät tuottajat, remix-artistit ja piraateiksi avoimesti tunnustautuneet uudet bändit, kuten <a href="http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/06/fleet-foxes-piratismi-teki-meista-parempia-muusikoita">Fleet Foxes</a>. Lytätkää kaikki se moderni kulttuuri, joka ammentaa luovuutensa vielä toistaiseksi laittomista lähteistä. Helppoa se tuskin on - mitä enemmän rajaa venytetään, sitä selvemmin kaikki populaarikulttuuri on aiemman lainaamista. Mutta jos kerran piraatit ovat pahoja, niin ei kai menestyvä artisti tee poikkeusta? </p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-8756949759215589362?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-45636919132936136932009-07-16T23:28:00.000-07:002009-07-16T23:48:13.515-07:00<p>Toisinajattelun kieltäminen kuuluu monien mielestä Kiinaan, Pohjois-Koreaan ja Saudi-Arabiaan, mutta todellisuudessa asia ei ole näin yksinkertainen. Myös Euroopassa rajoitetaan sananvapautta ja monet jopa toivovat, että sitä rajoitettaisiin enemmän. Euroopassa sananvapauden rajoitukset kun kohdistuvat sellaisiin inhottaviin juttuihin kuin natsismi ja holokausti.</p><p>Kansallinen trauma on ymmärrettävää Saksassa, mutta myös monet muut Euroopan maat ovat kriminalisoineet holokaustin kieltämisen. Luulisi, että laissa on jotain pahasti pielessä, kun väärässä oleminen on kielletty lailla. Oletetaan, että koko ikänsä maapallon toisella puolella uutispimennossa asunut Henkilö saapuu Saksaan. Hänelle kerrotaan, että laissa on säädetty erään historiallisen tapahtuman olemassaolo. Heräävätkö epäilykset? Minulla ainakin. </p><p>Myös Turkissa on säädetty lailla historiallisista tapahtumista. Siellä on laitonta sanoa, että armenialaisten kansanmurha tapahtui. Erona on, että se todella tapahtui. Mutta ero on lopulta pienempi kuin miltä se vaikuttaa; mielipiteitä, ajatuksia, näkemyksiä historiasta ei vain voi lailla säätää, olivat ne sitten "vääriä" tai "oikeita". Tuloksena on kiistely siitä, onko <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200907169942284_ul.shtml">puutarhatonttu</a> laiton, koska se tekee natsitervehdyksen. </p><p>Pari vuotta sitten Eurooppaa ravisteli skandaali, kun Hollannissa perustettiin puolue, joka vaati suojaikärajan laskemista 16 vuodesta 12 vuoteen (puolue ehdotti myös mm. lihansyönnin kriminalisoimista, mutta siitä ei muistettu kohista lainkaan). Puolue ristittiin "pedofiilipuolueeksi" ja sen vihaamisesta syntyi kokonainen kansanliike (Espanjassa muuten suojaikäraja on 13 vuotta). </p><p>Huolestuttavaa on se, että pedofiilipuolueen vihaajat vaativat joukolla puolueen kieltämistä, toisin sanoen sananvapauden rajoittamista. Heidän mielestään laki oli väärä, koska sananvapauden kääntöpuolena on myös tyhmempien mielipiteiden pääsy julkisuuteen. Ihmiset vaativat joukolla, että yhden marginaaliporukan (montakohan ääntä pedofiilipuolue ikinä sai?) takia pitäisi puuttua yhteen perustavanlaatuisimmista oikeusvaltion periaatteista. Mielestäni tämä kertoo surullista kieltään siitä, miten vähän sananvapautta osataan arvostaa. Yhden väärän mielipiteen kieltäminen johtaa toiseen, ja lopulta ollaan Liettuan tilanteessa, jossa <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200907149929492_ul.shtml">lapsille ei saa puhua homoista</a>. Ja Liettua on sentään EU-maa! </p><p>Ehkä sananvapaus on Euroopassa jo liian vanha juttu. Siihen on totuttu, eikä sen arvoa ymmärretä. Sitä pitää vaalia ja suojella koko ajan, kaikkialla. Se tarkoittaa, että tyhmät, ärsyttävät, rasistiset mielipiteet pääsevät myös julkisuuteen. Jos joku haluaa suojaikärajan 12-vuoteen, hänellä on oikeus se sanoa. Hitleriä ihailevat ihmiset eivät sillä katoa, että heidät vaiennetaan. Holokaustin kieltäjien heittäminen vankilaan vain vahvistaa heidän uskoaan. Heistä tulee poliittisia vankeja, uhreja. Ei kai sen niin pitänyt mennä?</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-4563691913293613693?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-51344318929697933972009-07-05T09:00:00.000-07:002009-07-05T09:52:31.403-07:00<p>Nyky-yhteiskunnassa, jossa suvaitsevaisuus kukoistaa ja fanaattisuutta katsotaan pahalla, on onnistuttu nostamaan pyhän lehmän asemaan yksi asia: lastensuojelu. Joka sitä kritisoi, lynkattakoon julkisesti. Oli kyseessä sitten "taistelu lapsipornoa vastaan", jonka eturintamassa marssii Suvi Lindén, tai lasten suojeleminen netissä (missä muuallakaan) vaanivilta namusediltä, ovat niin sananvapaus kuin yksityisyydensuojakin heppoisia perusteita, jotka sopii lastensuojelun nimissä jyrätä vaikka maan rakoon. </p><p>Helsingin Sanomat julkaisi hiljattain kirjoituksen, jossa jälleen kerran lietsottiin teini-ikäisten vanhempia yleiseen hysteriaan. Aiheena olivat tietysti netissä vaanivat Pahat Pedofiilit, joiden ansiosta "jopa kolme neljästä" 15-vuotiaasta on kokenut "asiattomia ehdotteluja" netissä, tosin niistä alle 1 prosentti on johtanut fyysiseen tapaamiseen. Tämän johdosta vanhempien tulisi pitää huoli, että nuoren tietokone on sijoitettu olohuoneeseen (jotta vanhemmat voivat kätevästi kurkkia olan yli tai vahtia, ettei konetta käytetä iltakahdekan jälkeen). Hysterian lietsomisen seurauksena foorumeilla ehdoteltiin pian myös nuorten sähköpostiin murtautumista (ilmeisesti kirjesalaisuus ei koske alle 18-vuotiaita) ja sitä, että nuoret pakotetaan antamaan vanhemmilleen salasanansa mm. irc-galleriaan. </p><p>Netissä tapahtuva "asiaton ehdotus" on siinä mielessä kätevä, että sen voi täysin ignoorata. Chatissa se tapahtuu esimerkiksi klikkaamalla pientä ruksia ehdottelijan nimimerkin vieressä tai pahimman hädän tullen poistumalla chat-huoneesta. Netti"ahdistelun" kohteeksi joutumisen hyviä puolia on myös se, ettei ahdistelija voi seurata kotiovelle tai ryhtyä kähmimään. </p><p>Mikäli joku nyt todella päättää ryhtyä ahdistelemaan tiettyä henkilöä häirinnäksi asti esimerkiksi sähköpostin välityksellä, on hänen saattamisensa vastuuseen kohtalaisen helppoa ja ennen kaikkea se tapahtuu ennen kuin fyysiseen kontaktiin asti joudutaan. Tästä huolimatta jostain syystä netissä tapahtuva "ahdistelu" nähdään peräti isommaksi ongelmaksi kuin perinteinen kännisessä puistossa tapahtuva, vaikka on peräti ilmeistä, kumpi johtaa todennäköisemmin esimerkiksi raiskaukseen. </p><p>Kun nuorilta kysytään, onko heille ehdoteltu asiattomia netissä, heidän ei mitä ilmeisimmin kannata vastata rehellisesti. Kysymykseen pitäisikin liittää täsmennys: vastaa kyllä, jos haluat vanhempiesi lukevan sähköpostiasi, jos haluat menettää oikeuden yksityisyyteen viettäessäsi aikaa ircissä tai chatissa, jos haluat luopua salasanastasi yksityiseen profiiliisi.  </p><p>Fanaattisuuten menevän "lastensuojelun" erottaa mm. siitä, että nuorten oletetaan olevan aivottomia apinoita, jotka eivät itse ymmärrä, milloin heidän tulisi saada hirveitä traumoja ja ahdistua ihan kamalasti. Suurin osa "asiattomista" kommenteista nimittäin tulee sivuilla, joissa tyhmempikin ymmärtää niitä saavansa, kuten seksiaiheisissa chat-huoneissa. Nuoret menevät sinne ihan tahallaan. Tämä voi joillekin olla järkytys, mutta nuoria itse asiassa kiinnostaa seksi. Jopa tyttöjä! Lisäksi he tuntevat netin ja sen lainalaisuudet tuhat kertaa paremmin kuin vanhempansa. Eivät he kaipaa "suojelua" joiltain anonyymeiltä pahoilta sediltä, kun he ovat itsekin anonyymeja ja täysin turvassa. </p><p>Nuorilla on toki oikeitakin ongelmia, kuten koulukiusaaminen. Lapsille tekevät henkistä ja fyysistä väkivaltaa kaikkein eniten toiset lapset. Tätä on vain vaikeampi lähestyä kuin kuvitteellisia pahoja setiä. On paljon raflaavampaa tarttua seksiaiheisiin pseudo-ongelmiin, koska niihin on helppo keksiä pseudoratkaisuja ja kiillottaa samalla omaa poliittista kuvaa, ilman että oikeastaan tarvitsee tehdä mitään. </p><p>Mitä siitä, vaikka joukko hysteerisiä vanhempia riistäisi sairaalloisen ujolta 15-vuotiaaltaan ainoan sosiaalisen elämän? Mitä siitä, vaikka nuorelta poistettaisiin hänen rakkain harrastuksensa, mahdollisuus julkaista kirjoituksiaan, musiikkiaan tai kuviaan toisten harrastajien yhteisössä? Voihan hän aina ruveta pelaamaan jalkapalloa! So what, vaikka ylipainoinen tai koulukiusattu nuori ei enää uskaltaisi pitää yhteyttä kohtalotovereihinsa, koska pelkää vanhempiensa lukevan sähköpostinsa ja kaikkein arkaluonteisimmat salaisuutensa? Sehän on internet, kaiken pahan alku ja juuri, jossa raiskaajat, pedofiilit ja muut pahat ja pelottavat asiat piilottelevat. </p><p>Niin on maailmakin.</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-5134431892969793397?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-49019478320537553852009-06-22T00:15:00.000-07:002009-06-22T00:41:06.142-07:00<p>Maailmalla kuohuu. Saksalainen kansanedustaja on <a href="http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/06/nimekas-saksalainen-kansanedustaja-loikkasi-demareista-piraatteihin">loikannut</a> sosiaalidemokraateista Piraattipuolueeseen. Ruotsin Piraattipuolue nappasi ensimmäisen euroedustajansa, eikä toinen ollut kaukana. Suomen Piraattipuolue pääsi puoluerekisteriin ja aloittaa valmistautumisen eduskuntavaaleihin.</p><p>Samaan aikaan myös vastareaktiot kovenevat. Vielä eu-vaalivalvojaisissa Ylen toimittaja tokaisi, että Piraattipuolue on yhden asian puolue, jonka kannattajat ovat tietokonenörttejä. Ruotsalaiskansanedustaja Annica Qarlssonilla on <a href="http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/06/ruotsalainen-kansanedustaja-piraattipuolueen-kannattajat-ovat-raiskaajia">kovemmat piipussa</a>: Piraattipuolueen kannattajat ovat <em>raiskaajia! </em>Perustelut Annicalla ovat raudanlujat: koska suuri osa piraateista on <em>nuoria miehiä</em>, jotka vieläpä kannattavat <em>yksityisyydensuojaa</em>, on syytä päätellä, että raiskaajathan ne siinä aktivoituivat uurnille.</p><p>Päättelyn heikkous on varmasti ollut myös ms Qarlssonin tiedossa kun hän on blogimerkintäänsä väsännyt, joten ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen sodanjulistus. Piraattipuolue on vähitellen omimassa nuorta äänestäjäsukupolvea itselleen ja vanhat puolueet toivovat hampaitaan kiristelleen, että nuoriso lopettaisin turhan poliittisen heräämisen ja palaisi dokaamisen ja muiden hyväksi havaittujen nuorten harrastusten pariin. </p><p>Mutta että raiskaajia? Ehkäpä varkaiksi nimittely on jo kärsinyt inflaation. Seuraavaksi halutaan ottaa esiin ase, jolla on ennenkin hajotettu yhtenäisiä rivejä: tehdään siitä sukupuolikysymys! Toivottu tapahtumaketju on seuraava: 1. Annica bloggaa, että piraatit ovat raiskaajia. 2. Joku naispuolinen antipiraatti innostuu ja toteaa, että näinhän se on! Nuori mies + yksityisyydensuoja = raiskaus! (jos joku tekisi vastaavia yleistyksiä nuorista naisista, hänet olisi jo julkisesti lynkattu) 3. Miespuolinen Piraattipuolueen kannattaja saa tarpeekseen ja tokaisee, että naiset eivät tajua piraattiaatteesta mitään. 4. Naispuolinen Piraattipuolueen kannattaja kokee tulleensa syrjäytetyksi ja äänestää loukkaantuneena Vihreitä. </p><p>Tulos on tietenkin seuraava: kaikki tärkeät poliittiset kysymykset on onnistuttu raivaamaan tieltä, sillä palautus ikiaikaiseen miehet-vastaan-naiset -asetelmaan toimii aina. Annica voi hykerrellä tyytyväisenä, sillä kukaan ei enää muista hänen bloggaustaan: piraattikysymyksestä on tullut sukupuolikysymys! </p><p>Koska joku saattaa Suomessakin innostua Annican aivottomasta blogimerkinnästä, on syytä muistaa seuraavaa. Ensinnäkään ei ole kaikkien naisten syy, jos muutama Karpelan tai Lindenin hengenheimolainen haluaa väkisin tehdä kaikista kysymyksistä sukupuolikysymyksiä. Vaikka he julistaisivat olevansa jotenkin naisten asialla, eivät he sitä ole. He ovat omalla asiallaan, nuorison polittisesta aktivoitumisesta säikähtäneinä ja yrittävät haalia puolelleen edes nuoria naisia. Näiden puolestaan kannattaa muistaa, että tiettyä puoluetta kannattavien nuorten miesten leimaaminen raiskaajiksi on törkeintä seksismiä mitä on hetkeen nähty. Sellaisen yläpuolella kannattaa jokaisen olla sukupuolesta riippumatta.</p><p>Sananvapaus, yksityisyydensuoja ja kulttuurin säilymisen suojelu eivät ole sukupuolikysymyksiä. Kuten eivät tärkeät kysymykset yleensäkään.</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-4901947832053755385?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-1789233778136160712009-06-04T07:35:00.000-07:002009-06-04T08:12:19.378-07:00<p>Kun nuoret järjestäytyvät, vanhemmalla sukupolvella on taipumus älähtää. Yleisimmät suhtautumismallit ovat kauhistelu ja vähättely. 60-luvulla nuoret halusivat rappeuttaa moraalin, tuhota perinteisen perhemallin ja poltella pilveä. Nykyään hippiliikkeseen suhtaudutaan pääasiassa positiivisesti nostalgisoiden: oi niitä aikoja, kun uskottiin rauhaan ja rakkauteen! </p><p>Nyt nuoret haluavat, ettei heidän tapaansa kuluttaa, luoda ja jakaa informaatiota ja kulttuuria yritettäisi kriminalisoida, rajoittaa ja sensuroida. Älähtäjien eturintamassa on muiden muassa Petteri Järvinen, joka on omistanut suuren osa viimeisimmistä kannanotoistaan piraattiliikkeelle. Talouselämä-lehden <a href="http://www.talouselama.fi/kolumni/article286643.ece">kolumnissa</a> Järvinen haikailee entisajan nuorison perään, joka sentään " marssi ydinvoimaa vastaan, halusi poistaa ohjukset Euroopasta ja vaati solidaarisuutta koko maailmaan", siinä missä hemmoteltu nykynuoriso on huolissaan vain "omasta viihtymisestään".</p><p>Järvinen ei ole ainoa, joka näkee piraattiliikkeen tärkeimpänä agendana itsekkyyden; vastaavaan argumentointiin törmää jatkuvasti. Haluatte vaan saada kaiken ilmaiseksi! "Onko nykynuorisolla asiat niin hyvin, että suurin ongelma on elokuvista ja musiikista maksaminen?" Petterikin kyselee.</p><p>Vastaus kuuluu: ei ole. Se ei ole ongelma ensinkään. Jos Paha Piraatti haluaa ainoastaan latailla musiikkia, se on enemmän kuin helppoa ja kiinni jäämisen riski käytännössä olematon. Jopa kaikkien antipiraattien ydinorganisaatio RIAA on lopettanut yksittäisten lataajien haastamisen oikeuteen, sillä homma hajosi käsiin. Mikäli kyse olisi vain musiikin ja elokuvien itsekkäästä haalimisesta, kannattaisi piraattien keskittyä ainoastaan olemassaolevien lakien kiertämiseen. Se kun on naurettavan helppoa. Ruotsissa <a href="http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/04/ipred-laki-voimaan-ruotsissa-piraatit-vastaiskuun-langattomilla-verkoilla">IPRED-lakia</a> seurasi välittömästi Pirate Bayn vastaisku, anonymisointipalvelu, joka teki lain käytännössä tyhjäksi.</p><p>Miksi järjestäytyä ja vaatia lakimuutosta, kun lataaminen kaikesta huolimatta jatkuu ja koko kieltolaille voi vain nauraa? Yksittäisellä lataajalla ei ole vaaraa kiinni jäämisestä, sillä vaikka koko maailman poliisivoimat valjastettaisiin pelkästään piratismin torjumiseen, valtaosaa näistä kriminaaleista ei saataisi koskaan kiinni. Tekniikka myös kehittyy, ja on selvää, ketkä ovat askeleen edellä.</p><p>Siksi, että vaikka nykyiset tekijänoikeuslait tai niiden muuttaminen tuskin vaikuttaisivat lainkaan yksittäisen piraatin latailuihin, niiden varjolla tehdään paljon sellaista, mitä oikeudenmukaisuutta arvostavan ihmisen on vaikea katsoa läpi sormien. PirateBayn ylläpitäjät ovat - jos nykyinen tuomio säilyy - käytännössä poliittisia vankeja. Internet-sukupolvi näkee heidät sankareina ja edelläkävijöinä; ei vain Pirate Bayn takia, vaan siksi, että heillä on ollut rohkeutta asettua poikkiteloin korporaatioiden ja tekijänoikeusmafian edessä ja tehdä näistä <a href="http://thepiratebay.org/legal">naurunalaisia</a>. Hyökkäys heitä vastaan on hyökkäys internet-sukupolvea vastaan. </p><p>Pirate Bay on vain yksi esimerkki yrityksestä tehdä kokonaisesta elämäntavasta rikollista: remix-musiikki, fanikulttuuri, YouTube, indie-tekstitykset, amatöörimusiikkivideot; kaikki ovat esimerkkejä kulttuurista, jota vastaan hyökätään "tekijänoikeuksien" nimissä. Naurettavimpia esimerkkejä on <a href="http://www.piraattiliitto.org/uutiset/2009/03/aanitteiden-suoja-ajan-pidennys-vastatuulessa-eu-komissiossa">suoja-ajan pidennyksen</a> eli nk. Lex Beatlesin markkinointi "vanhenevien muusikoiden eläketurvana". </p><p>Joten kyllä - ehkä me emme marssi ydinaseita vastaan. Lähes kaikki länsimaat kun ovat konsensuksessa siitä, että ydinaseet ovat pahasta ja niitä pitää vähentää. Miksi? Koska moraalisesti arveluttavat hippinuoret aikoinaan vastustivat ydinaseita pilvenpolttelun lomassa.</p><p>Me vaadimme oikeutta kulttuurimme säilyttämiseen. Ruotsalainen it-pioneeri Oscar Swartz <a href="http://www.piraattiliitto.org/uutiset/2009/04/oscar-swartz-tulossa-rakkauden-kesa-2009">kuvaili</a> tilannetta näin: "Minä uskon, että ne, jotka eivät olleet mukana nettisukupolven vallankumouksessa vuonna 2009, tulevat katumaan sitä jälkeenpäin! Nyt on meistä itsestämme kiinni, mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Let it rock!"</p><p>Ei nuorison idealismista tarvitse kantaa huolta. Se elää ja voi hyvin.</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-178923377813616071?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-73412938946248069372009-05-16T08:25:00.000-07:002009-05-16T08:26:20.810-07:00Muutama poiminta kulttuurista, jota meillä ei olisi, jos kaikki noudattaisivat tekijänoikeslakeja:<br /><br />1. Remix/ Mash Up -genre lähes kokonaisuudessaan, muutama esimerkki:<br /><br />Girl Talk - koko tuotanto (elää jatkuvasti lakiuhkausten varjossa, eikä niistä johtuen ole uskaltanut julkaista uusinta levyään - korvausvaatimukset voisivat olla miljoonaluokkaa)<br /><br />Dean Gray - American Edit (Levy oli ladattavissa ilmaiseksi; tekijä kehotti lataajia lahjoittamaan rahaa Green Dayn suosimille hyväntekeväisyysjärjestöille. Tästä huolimatta Green Dayn levy-yhtiö pakotti sulkemaan sivut. American Edit uudelleen julkaistiin Pirate Bayssa (missä muuallakaan) ja on muuten ihan pirun hyvä levy. Mainittakoon vielä, että Green Daylla itsellään ei ollut mitään levyn olemassaoloa vastaan).<br /><br />Radioheadin In Rainbows -levyn remixit - YouTubeen teoksensa laittanut taiteilija sai uhkailuja Warner Musicilta, joka uhkasi korvausvaatimuksilla, vaikka ei enää edes ollut bändin levy-yhtiö! Kaikeksi onneksi Radiohead puuttui asiaan ja käski entisen levy-yhtiönsä pysyä erossa heidän musiikistaan ja sen uudelleenkäyttäjistä.<br /><br />Negativland - pop-kulttuuria teoksissaan hyödyntävä ryhmä, nerokas kuin mikä. Ja totaalisen laiton.<br /><br />2. Cover-versiot<br /><br />"Tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. " (Tekijänoikeuslaki, 2 §.)<br /><br />Toisin sanoen kaikki cover-versiot, myös ne, joita esität bändisi kanssa tarpeeksi isolle kaveriporukalle, ovat lain rikkomista. Koko Suomi-iskelmän perinne on käännöskappaleita täynnä, joten siitä vain tutkimaan, ovatko Tapani Kansa, Hectot, Eini, Kirka jne. maksaneet Beatlesille, David Bowielle, Madonnalle ym. heille kuuluvat korvaukset. Uskallan epäillä.<br /><br />The Verve joutui maksamaan jättikorvaukset Rolling Stonesille käytettyään heiltä lainattua melodianpätkää yhdessä 90-luvun suurimmista hiteistä, Bitter Sweet Symphonyssa. Voitettuaan "oikeustaistelun" Rollarit myivät biisin Niken mainokseen.<br /><br />3. Jos kaikki noudattaisivat tekijänoikeuslakeja, meillä ei myöskään olisi:<br /><br />- YouTuben musiikkivideoita<br />- Netin lyriikkasivustoja<br />- Suurta osaa Wikipedian sisällöstä (esim. Mikki Hiiren kuvan julkaisemiseen tarivtaan jo Walt Disney -companyn lupa, vaikka olisit itse piirtänyt sen)<br />- Fanikulttuuria (Fan Fiction -kirjoitukset, itse tehdyt musiikkivideot biiseihin, omatekoiset elokuvien jatko-osat; pitkä lista jälleen kerran)<br />- Parodiaa ja satiiria (viimeksi Suomen Kuvalehti hyökkäsi parodialehti Aikakauslehteä vastaan, mutta hävisi sentään)<br />- Niitä lukuisia artisteja, jotka ovat ponnahtaneet pinnalle nimenomaan nettilataamisen ja -jakelun ansiosta (esim. Mika)<br /><br />----<br /><br />Tekijänoikeuden perimmäinen tarkoitus on kannustaa luovuuteen. Nykyisellään se on kuitenkin tämän vastakohta: aiemman kulttuurin käyttäminen uuden luomiseen on tehty rikolliseksi. Valtava joukko taiteilijoita ja musiikin harrastajia joutuu miettimään, voiko teoksen julkaista vai rikkooko se taas jotain pykälää. Tietyt genret on tehty laittomiksi. Tietyt artistit eivät koskaan pääsisi pinnalle ilman "kriminaaleja", jotka jakavat heidän musiikkiaan verkossa.<br /><br />Copyrights are killing music.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-7341293894624806937?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-14118800483374464302009-04-30T00:40:00.000-07:002009-05-07T05:48:52.113-07:00<p>Ennen internettiä, tuota pedofiilien, pomminrakentajien ja tekijänoikeusrikkomusten avunantajien leikkikenttää, uutiset kuuluivat lehdistölle, radiolle ja televisiolle. Ne välitettiin turvallisesti ylhäältä alaspäin. Uutisesta kannatti maksaa, koska sitä ei saanut muualta. Valtio rahoitti toki YLEä, jolta uutiset sai tv-lupamaksun hinnalla, mutta moni luki ne mieluiten omalla ajallaan. Lehdistö eli ja voi hyvin.</p><p>Sitten joku meni keksimään netin, eikä mikään ollut enää ennallaan. Nyt uutiset, joiden levittämisen monopoli ennen kuului lehdistölle ja televisiolle, siirtyivät kaikkien ulottuville ilmaiseksi! Lehdistöllä oli syytä huoleen: kouluampujien henkilöllisyydet, uhrien lukumäärät, hallituksen päätökset ja Britneyn avioerot olivat netissä ennen kuin painokoneen töpseliä ehdittiin laittaa seinään. Ja mikäli lehti onnistui todella löytämään skuupin ja julkaisemaan jotain ennen muita, seuraavana päivänä ahneet lukijat olisivat jo varastaneet uutiset ja laittaneet sen nettiin. Ja kuka sitten enää ostaisi lehteä?</p><p>Mikäli lehdistö olisi toiminut kuin viihdeteollisuus toimii tällä hetkellä, se olisi tehnyt seuraavaa: uutisen tekijänoikeudet olisi määritelty välittömästi kuuluvaksi sille, joka uutisen ensimmäisenä saa tietoonsa. Tämän jälkeen uutisen levittäminen muiden kuin kyseisen instanssiin toimesta tai luvalla olisi määritelty lailla kielletyksi valtavien korvausvaatimusten uhalla. </p><p>Perusteluksi olisi käynyt seuraava: jos uutiset ovat vapaata riistaa, journalismi kuolee. Kun uutiset leviävät vapaasti verkossa, kuka enää maksaa toimittajille? Toimittajahan sen työn on alunperin tehnyt! Hän on suurella vaivalla hankkinut esimerkiksi haastateltavan tiedot, jonottanut tunteja päästäkseen tekemään vaivalla mietityt kysymykset, kirjoittanut niistä jutun jokaisen virkkeen kieliasua pohtien ja lopulta juttu on julkaistu. Ja mitä sitten? Juttu on vapaata riistaa! Sitä saa jopa lainailla suoraan, täysin laillisesti (lähde mainiten). Jutun sisältämää tietoa saa kuka tahansa levittää mielin määrin. Miten epäreilua. </p><p>Tämä olisi kuitenkin vaatinut käytännössä koko internetin sensuroimista, joten siihen ei voitu ryhtyä. Sen sijaan lehdistö käytti uutta tilannetta hyväkseen: lähes kaikki tiedotusvälineet jakavat uutiset nykyään ilmaiseksi nettisivuillaan. Nettisivuja puolestaan rahoittavat mainostajat. Printattuun lehteen säästetään sisältö, jonka levittäminen netissä ei ole kuluttajalle yhtä mielekästä: pitkät, syventävät jutut, jotka mieluiten luetaan paperilta aamukahvipöydässä.</p><p>Uutiset siis varastettiin lehdistöltä. Kansa otti tiedonvälityksen ja -jakamisen omiin käsiinsä. Kukaan ei enää maksa uutisesta, koska sen löytäminen, levittäminen ja kopioiminen ilmaiseksi on äärimmäisen helppoa. Muusta journalistisesta sisällöstä sen sijaan maksetaan edelleen, ja mainostajat maksavat mielellään siitä, että ilmaisten uutisten lukemisen ohessa käyttäjän katse käväisee heidän bannereissaan.</p><p>Journalismi ei siis kuollut. Se elää ja voi hyvin. Aikakauslehtiä tulee jatkuvasti lisää ja nettiversiot eivät ole syrjäyttäneet printti-Hesaria tai Ilta-Sanomia. Allekirjoittaneenkin toimittajanpalkka tulee tilille säännöllisesti.</p><p>Viihdeteollisuus yrittää sen sijaan epätoivosesti edelleen säilyttää kopiomonopolinsa. Mikäli se käyttäisi lobbaus- ja propagandarahat (ja nyt ei puhuta pienistä summista) palveluidensa kehittämiseen nykytekniikan puitteissa, hyöty olisi kiistaton. Miten olisi esimerkiksi levy-yhtiön valtava musiikkiportaali, jossa artistien tuotokset olisivat vapaasti ladattavissa? Sama portaali voisi pitää sisällään <a href="http://last.fm">last.fm</a>-tyylisen nettiyhteisön, sieltä voisi tilata oheistuotteita ja keikkalippuja, osallistua kilpailuihin ja lukea artikkeleita. Kuluttajat ottaisivat palvelun satavarmasti omakseen (esimerkiksi last.fm:llä on 30 miljoonaa aktiivista käyttäjää - eikä sieltä voi edes ladata musiikkia) ja heitä seuraisivat mainostajat - ja rahavirta. Levy-yhtiö voisi puolestaan maksaa artistille latausten mukaan. </p><p>Tämä on vain yksi mahdollinen malli. Toki levy-yhtiöt voivat myös jatkaa kuluttajien - omien potentiaalisten asiakkaidensa ja palkkansa maksajien - uhkailua ja haastamista oikeuteen. Jokainen voi kohdallaan pohtia, kumpi tapa on pidemmän päälle kannattavampi. Eettisyydestä puhumattakaan.</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-1411880048337446430?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-83588523057330608912009-04-25T02:53:00.000-07:002009-04-25T03:32:15.962-07:00<p>Piratismi ei enää ainoastaan tuhoa kulttuuria ja vie leipää köyhän taiteilijan suusta. Tekijänoikeuslobbarit ovat keksineet - ilmeisesi vanhojen argumenttien alettua kärsiä uskottavuuspulasta - uuden teesin: piratismi tappaa!</p><p>Näin ainakin Raili Leinon <a href="http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/article276878.ece?s=r&amp;wtm=-24042009">artikkelissa</a> Tekniikka ja Talous -lehdessä. Kirjoitus on otsikoitu raflaavasti tekijänoikeuspäivän hengessä: "Piratismi tappaa 14 miljoonaa ihmistä vuodessa". Lähempi tarkastelu osoittaa, että se, mikä tappaa, ovat tehottomat kopiolääkkeet kehitysmaissa. Tällä on toki Pirate Bayn, tiedostojen jakamisen ja lataamisen kanssa yhtä vähän tekemistä kuin Somalian merirosvoilla, joita ei sentään ole vielä keksitty niputtaa samaan joukkoon. Miksiköhän ei? Piraatteja mitä piraatteja.</p><p>Tekijänoikeuslobbareiden retoriikka on tuttua muutamasta muustakin yhteydestä. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Jos kannatat "piratismia" (kommunismia, terrorismia, you name it), kannatat myös kaikkea pahaa, mitä päätämme kutsua tällä nimellä. Ai vastutit George W Bushin hallintoa? Olet siis terroristien puolella! Kritisoit kapitalismia? No sitten varmaan Stalin oli mielestäsi hyvä tyyppi! Et pidä netin sensuroimisesta? Kannatat siis lapsipornoa! Ja niin edelleen.</p><p>Tällainen retoriikka on kiistatta tehokasta. Asetetaan ikään kuin kaksi vaihtoehtoa, joiden välillä harmaan sävyjä ei löydy. Valitaan käsite, josta tehdään kirosana. Puhutaan kovaan ääneen miljoonista lääkeväärennösten takia kuolevista aasialaisista lapsista ja samalla vihjataan, että jotenkin hyväksymällä "piratismin idean" on samalla vastuussa myös heidän kärsimyksistään. </p><p>Mikäli nettipiratismi olisi todellinen ongelma, sitä ei tarvitsisi verhota emotionaaliseen nonsenseen tai rinnastaa perusteettomasti kolmannen maailman lääkeväärennöksiin. Koulujen "<a href="http://www.piraattitehdas.fi/index.php?mid=41">valistusmateriaalissa</a>" (kun minä olin koulussa, meitä valistettiin vaan huumeiden ja seksin vaaroista, mutta ajat näköjään muuttuvat) ei tarvitsisi esittää, että piraatit ovat rumia venäläisiä mafiosoja, jotka haluavat sabotoida nuorten muusikoiden uran silkkaa ilkeyttään. Asioista voisi puhua niiden oikeilla nimillä.</p><p>Tämä ei kuitenkaan olisi tekijänoikeuslobbareiden etu: avoin ja asiallinen keskustelu toisi kirkkaina päivänvaloon sen, kumman puolen argumentit ovat loogisesti kestäviä. Siksi on parempi levittää propagandaa, mustamaalata, tehdä päättömiä rinnastuksia ja vedota tunteisiin. Näin itse asiaa saadaan pidettyä piilossa ja samalla tekijänoikeuslobbarien todelliset motiivit. Joko olet puolellamme tai lääkeväärennösten takia kuolevia lapsia vastaan. Valitse siinä sitten.</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-8358852305733060891?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7285251186699355663.post-20915126697126240142009-04-23T23:10:00.000-07:002009-04-23T23:41:15.176-07:00<p>Oikeus on siis toteutunut länsinaapurissamme Ruotsissa, kiitos <a href="http://www.piraattiliitto.org/uutiset/2009/04/pirate-bay-oikeudenkaynti-uusiksi-kohupaljastus-tuomarin-puolueellisuudesta">puolueettoman tuomarin</a> ja asiansa osaavan koneiston. Puhe on tietenkin Pirate Bay:sta, jonka ylläpitäjät ovat syyllistyneet yhteen aikamme pahimmista teoista - tekijänoikeusrikkomuksen avunantoon. Tämän lisäksi syytetyt ovat toistuvasti suhtautuneen vastapuoleen aivan kuin eivät ottaisi tätä lainkaan vakavasti! Ei siis mikään ihme, että tuomioksi napsahti vuosi vankeutta ja kolme miljoonaa kruunua korvauksia. Syytä onkin toivoa, että kyseiset kriminaalit ryhtyvät vapauduttuaan johonkin vähemmän tuomittavaan puuhaan, vaikkapa <a href="http://www.iisalmensanomat.fi/uutiset/yla-savo/raiskaaja-tuomittiin-vankeuteen/139601">raiskaajiksi</a>. </p><p>Nyt kun vapaan länsimaisen yhteiskunnan kanta tekijänoikeusrikkomuksen avustamiseen on selvillä, joudun minäkin tunnustamaan tekoni. Olen kulttuurin vapaamatkustaja. Rikollinen urani alkoi jo ala-asteella, kun lainasin luokkatoveriltani Aikakoneen levyn ja nauhoitin sen c-kasetille. En siis maksanut musiikista mitään! Käräytän tässä myös rikostoverini: saman Aikakoneen levyn nauhoitti itselleen myös joukko muita luokkalaisiani. </p><p>Kun kasvoin isommaksi, otin käyttöön järeämmät työkalut. Kirjasto ja polttava cd-asema! On pöyristyttävää, etteivät tekijänoikeusjärjestöt ole vielä keksineet, että kirjastot ovat pullollaan musiikkia, kirjoja ja elokuvia, joita kuka tahansa voi käydä lainaamassa kotiinsa ilmaiseksi. Eikä siinä vielä kaikki: kuka tahansa voi myös kopioida lainaamansa teoksen itselleen! Tämä viimeistään tulee laissa kieltää viipymättä. Tunnustan saman tien, että koneeltani löytyy viitisen sataa tällä tavalla hankittua levyä. Yhdestäkään en ole maksanut. Yksinkertaisin tapa lopettaa tämän kaltainen rikollisuus on tietysti lakkauttaa kirjastolaitos. Sehän vie sitä paitsi kirjakauppiailta leivän suusta. Puhumattakaan kirjailijoista - miettikää nyt, jos <em>kaikki</em> käyttäisivät vain kirjastoa. Siinähän kuolisi kirjallisuus maailmasta!</p><p>Syntilistani ei lopu tähän: kerran kuuntelin parvekkeeltani Patti Smithin konserttia! En ollut maksanut lipusta, joten varastin hänen musiikkinsa. Puolustuksekseni voin sanoa, ettei tekoni ollut harkittu - istuin parvekkeellani ihan tavalliseen tapaan, kun musiikki kantautui korviini. En kuitenkaan tehnyt kuten lainkuuliainen kansalainen ja mennyt välittömästi sisään. </p><p>Vapaamatkustuksen on loputtava, sillä se tappaa kulttuurin. Täten ehdotankin eduskunnalle, että se jatkaa lex Karpelan jälkeen loogisesti pätevällä linjalla ja säätää seuraavat lait:</p><p>1. Mainoskatkojen katsominen pakolliseksi. On huomattava vääryys, että osa television katsojista nauhoittaa ohjelmansa ja käyttää pikakelausta mainoskatkojen välttämiseksi. Samaan sortuvat ne, jotka poistuvat mainoskatkon aikana jääkaapille tai vessaan. Miettikää nyt, jos kaikki tekisivät niin kuin te: mainostajat huomaisivat, ettei tv-mainonta enää kannata ja mainosrahoitteiset kanavat menettäisivät tulolähteensä. Siihen loppuisivat Lost, Salatut elämät ja Frendit ja meille jäisivät vain YLEn dokumentit kazakstanilaisen perheen arjesta ja Euroviisut. Tätäkö me haluamme? Mainoskatkojen luvattomasta kiertämisestä voitaisiin tuomita esimerkiksi 10-14 miljoonan dollarin sakkoihin (Lost-sarjan pilottijakson budjetti. Halvemmista sarjoista pääsisi toki halvemmalla).</p><p>2. Kaiken "henkisen omaisuuden" suoja-ajaksi 70 vuotta kuolemasta. Miksi vain taiteilijoiden lapset saavat nauttia vanhempiensa "henkisestä omaisuudesta" heidän kuoltuaan? Muut perivät vain tylsästi aineellisen omaisuuden. Vaadin täten, että äitini henkistä omaisuutta (osaamista lääkärinä) kunnioitetaan, ja hänen työnantajansa jatkaa 5000 euron kuukausipalkan maksamista minulle 70 vuoden ajan äitini kuoltua. Myös isäni työnantaja tehköön saman. Tämä on vähintä, mitä olen ansainnut siitä, että vanhempani osasivat jotain.</p><p>3. Kirjastot on syytä lakkauttaa. Tämä tuli jo perusteltua ylempänä. Lisättäköön vielä, että myös kirjakauppiaiden kannattaa myydä jatkossa tiskin alta. Jokuhan saattaa selailla kirjaa jo kaupassa, tai ainakin nähdä sen kansitaiteen. Ei ole ilmaista sekään.</p><p>Eduskunnan on syytä ottaa kulttuurin vapaamatkustus tosissaan. Rangaistuksista päätellen kyseessä on yhteiskuntamme suurin epäkohta heti kansanmurhan jälkeen.</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7285251186699355663-2091512669712624014?l=informaatiovaras.blogspot.com' alt='' /></div>Enigmahttp://www.blogger.com/profile/02257386521756157535noreply@blogger.com2